Iloa ja surua

Hyvien uutisten osasto ensin. Pikku skinheadit viikon vanhoina kasvaa ja pulskistuu kovaa vauhtia, emot pitää tunnollisesti kuvut pullollaan. Silmätkin alkaa pikkuhiljaa aueta.

 

Virittelin vähän paratiisipeippoja varten varastosta jämäpalahäkkiä pikkuhäkin päälle jotta pääsisivät korkeammalle, mutta alkoivatkin kantaa tavaraa pönttöön ennen kuin ehdin ne siirtää ja saavat nyt pysyä entisellä paikallaan vielä tovin jotta näkee kiinnostaisiko munintakin. Mietin laittaisko siihen kattohuoneistoon sitten niiden sijaan punapääharrikkapariskunnan kun ne ovat viime aikoina rakentaneet ahkerasti pesää keittiöikkunan orkidea-amppeliin. Mahdollisesti viimejouluisen pojan vois morsionsa kanssa antaa myös pesiä, niin olisi sitten mahdollista muodostaa erisukuisia pareja tämän kauden poikasista.

Bumblefoot-tapauksen paraneminen on nyt viimeinkin alkanut edistyä, eli kokolattiamatto auttaa. Jospa nuo eristysselliläisetkin nyt pian saisi lentohäkkiin muiden kanssa.

Suunnilleen tässä tilassa jurrattiin vaikka kuinka pitkään

Pari viikkoa pehmustetuilla orsilla ja haavaumat on selvästi lähteneet kutistumaan :)

Takaiskuna sitten Sangria vain puoli vuotta parvessa vaikuttaneena ihan yhtäkkiä ilman mitään ennakko-oireilua oli nuupallaan häkin pohjalla ja nopeassa tahdissa heikkeni ja kuoli hoitoyrityksistä huolimatta.
En näköjään jostain syystä saa kanarialintuja (ainakaan naaraita) pysymään hengissä ilman että aina kehittävät jotain ihmeellisiä vaivoja, mietin yrittäisikö vielä kerran Roihupoloiselle uuden kaverin etsiä vai joko suosiolla luovuttaisi. Pitää nyt ainakin hetki seurailla että muut linnut pysyy terveinä ennen kuin uusia hommaa.