... Ja arvatkaas kuinka kävi taas tänä vuonna... (Sen säätiedotuksessakin ennustetun lumipyryn piti olla ihan vaan semmonen samantien sulava ensilumi eikä mikään penteleen minijääkausi...)
Kolme kultista löytyi jään alta samantien, mutta neljäs alkoi leikkiä kuurupiiloa. Vilaukselta vain näin sen verran että hengissä sekin edelleen on. Ja aina kun vesi alkoi edellisen mylläksen jäljiltä kirkastua oli taas uusi jää pinnassa eikä kalanmetsästyksestä tullut mitään.
Tänään luovutin ja juoksutin altaasta veden suurimmaksi osin pois ja kauhoin pohjasta haavitolkulla maatuvia lehtikasoja ja nostelin pois reunalta valuneita kiviä joiden väliin kala pääsee piiloon, vaan ei siitä hyväkkäästä edelleenkään näkynyt pyrstönvilaustakaan. Lopulta sitten kun jätin veden muutamaksi tunniksi taas selkiytymään se ilmestyi taskulampun valokiilaan matalampaan kohtaan ja pääsi viimein haavin kautta taas kavereiden luokse.
Joka syksyhän yhden tai kahden viimeisen kalan kanssa saa kiroilla muutaman tovin ennen kuin ne löytyy lahoavien lehtien mustaksi värjäämästä vedestä ja vuoden mittaan kertyneen tauhkan seasta. Ja joka syksy pyhästi päätän että ensi vuonna haavin ne talteen vähän aikaisemmin kun ne vielä ovat enemmän liikkeellä ja näkyvissä.
Jokohan se päätös ensi syksynä oikeasti realisoituisikin...
(Mut kun niillon enemmän tilaa ja mukavampaa lätäkössä ja melkein jouluun astihan sulaa keliä nykyilmastolla riittää jajaja...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti