Mierolainen

Tiistaina piti hetki hieraista silmiä kun vessan lattialla olikin yllättäen vastassa kutsumaton vieras. Pieni sisilisko?

Ei tarkemmin katsoen ollutkaan sisilisko, vaan manteri! Jollei vesilisko ole alkanut harrastaa viemärisukellusta, tai kaikkien huomaamatta tuulettaessa vaeltanut sisään takaovesta puolen talon läpi, niin jollain karvaisella perheenjäsenellä saattaa olla osuutta otuksen sisätiloihin kulkeutumiseen...

 

Manteri oli varsin virkeä ja vahingoittumaton, joten kastelluilla käsillä hellästi tönin takalistosta niin että itse kömpi nenän eteen kyljelleen aseteltuun rahkapurkkiin. Pieni tilkkanen vettä perään purkin pohjalle (jos on päässyt kuivettumaan huoneilmassa vaelluksellaan), ja jätin hetkeksi nesteytymään keittiön pöydälle (josko vielä tomaateissa pörräävistä banaanikärpäsistä joku eksyisi välipalaksi). Tovin kuluttua kun olin menossa toimittamaan vieraan pihan puolelle, olikin purkki tyhjä, eikä lähitienoillakaan näkynyt luikeroa missään, hups.  

Harmittelin kovasti ehkä menetettyä henkeä, mutta onneksi vähän myöhemmin uudella etsintäyrityksellä manteri löytyikin hellan edestä lattialta hiippailemasta (tilannetta helpotti se että kissoilla oli juuri päiväunet syvimmillään niin että koko episodi meni niiltä täysin ohi) ja uuden purkituksen jälkeen pääsi amfibieliö allaspenkin kuunliljojen suojaan jatkamaan talvehtimisresidenssin etsintää vähän luonnollisemmassa ympäristössä.

Varovasti, varovasti poimi elon ruusuja

Uljas daalia vielä jaksaa uhmata syksyn sadetta ja kylmää.

Valmiina vastaanottamaan kaikki pienet ja mehevät medenetsijät.

Tervetuloa, käykää vaan peremmälle...

Helpot ja nopeat

Torkkuvista otuksista saa helposti söpöjä kuvia.

Tai ainakin jotain kuvia...

Kukkaiskatsaus (puuduttavan pitkästi kuvia)

Syyskuun kolkutellessa ovella täytyy kai pikkuhiljaa siedättyä ajatukselle että kesä alkaa olla ohi. Puutarhuroinnin osalta kasvukausi on ollut vähän kummallinen, osa kasvateista rehottaa suunnilleen normaalisti, osa kasvaa muttei kuki, osa kukkii muttei kasva, osa ei tee oikein kumpaakaan. Ylipäätään kaikki on tuntunut edistyvän kovin hitaasti ja etenkin syötävien osalta satoa on taas tullut vain tomaateista ja omenoista.

Noh aina sitä kuitenkin joku ilahduttaa kukillaan, ja tässä kuvakavalkadi niistä.

Isot ja pienet petuniat ja pelargonit, melkolailla normaalia kukintaa. Taustalla timanttikukka on hieno, mutta sitä voi ihailla vain hyvällä säällä, sateen ja pilvien vallitessa kukka pysyy tiukasti supussa. Ritilässä passioköynnös kasvaa muttei kuki.

Samettiruusut, no kukkii ne mutta on joskus rehevämpääkin kasvu ollut. Etenkin nuo punaiset on olleet nyt kovin kituliaita.

Joku sininen reuhakeistutus. Gladioluksen sipulit unohtui keväällä myyntipussiin kuivumaan liian pitkäksi aikaa, ei taida niistä kukkia tulla.

Lammikon lumpeet teki yhteensä yhden kukan, paremmin kuin monena muuna vuotena :D

Ahkeraliisat ahkeroi tuttuun tapaan

Seinustalla krassit koittaa valloittaa koko pihan, mutta kukkia on tullut vasta nyt ihan viime viikkoina

Sama taktiikka keijunmekolla

Tomaatit rehottaa ja jouduin jo karsimaan niitä aika rankasti. Liian tiuhassakin nuo on kun taimia tuli kasvateltua vähän liikaa kasvatustilaan nähden. Satoa tulee kyllä, mutta kovin, kovin hidasta tuo kypsyminen tuntuu tänä kesänä olevan. Parhaiten on syötävää tuottanut pieni ja supermakea "orangeto" joka tuntuu kypsyvän noita muita nopeammin. Hyvinkin laittaa kampoihin samantyyppiselle sungoldille, joka on ollut luottolajike parina edellisvuotena.

Naapuri aina välillä vertailee kummalla on isommat auringonkukat, niin tilasin keväällä pikkuisen ilkeyttäni "Titan" lajikkeen siemeniä, nimensä mukaan kasvaa aika hurjan kokoiseksi (tuo aita vieressä on ehkä jotain 90 cm korkea). Pitänyt laittaa tukikeppejä ja tukikepin tukikeppejä etteivät joka tuulenpuuskasta retkahda nurin. Isoin vasta suunnittelee nupun kasvatuksen aloittelua.

Toiseksi suurin avautui pari päivää sitten

Isompien juurella toisen laatikon matalat teddy bearit kukkii nätisti , toisessa laatikossa näivettyivät kokonaan, mikä lie vikana.

Myös nämä normaalikokoiset punaiset on olleen vähän kituvia, imaiseeko nuo titanit sitten kaiken veden ja ravinteet... (Näköjään parin talon päästä tullut mehiläinen kylään, keväisin ne luuhaa täällä sankoin joukoin kun omput ja vaahterat kukkii)

Suikeroalpin tummalehtinen versio "midnight sun" tarttui keväällä jostain matkaan

Ja sitten vielä daaliat, niihin olen nyt kovasti tykästynyt, kun vastoin kaikkia ennakko-odotuksia viimevuotiset oli talvehtineet varastossa yllättävän hyvin ja jokusen hankin keväällä lisääkin. Ja näyttäisivät viihtyvän tuossa kasvimaalla missä mikään syötävä ei oikein kukoista. Nekin alkaisi vasta nyt päästä kukinnassa oikein kunnolla vauhtiin. Vain pari vähän heikosti kasvuun lähtenyttä ei ole vielä kukkinut ollenkaan.

Ensimmäisenä jo ihan kesäkuun lopulla aloitti matala ja pienikukkainen "Inca", ja on kukkinut ahkerasti siitä lähtien.

"Bishop of oxford"in yksinkertaiset oranssit kukat oikein hehkuu tummanpuhuvaa lehdistöä vasten

"Procyon" avautuu nupusta tumman oranssinpunaisena, mutta vanhetessaan kukka vaalenee kellertäväksi pienillä oransseilla pilkuilla.

Samaten "Rebecca's world" aloittaa tummanpunaisena, mutta muuttuu avautuessaan valkovoittoiseksi:

Valtavan kokoisia kukkia tekeviä "lautasdaalioita" edustavat keltainen "Kelvin floodlight" ja kermanvaalea "Cafe au lait"

Ja vielä ehkä oma suosikkini tämän kesän kukkasista, vaalean oranssinkellervää ja viininpunaista hienostuneesti yhdistelevä "Creme de cognac".  Penkissä on myös sen sisarlajike "Creme de cassis", joka on muuten samanlainen mutta kylmemmän valkoisen-violetinsävyinen. Se vaan  kuuluu niihin pariin vaivaiseen joka ei kunnolla ole kasvanut eikä vieläkään kuki. Hengissä sekin kuitenkin, joskopa sen verran juurakko vahvistuisi että voisi selvitä talven yli ja ensi keväänä yrittää uudestaan...

Täytepostaus

Loman jälkeen töissä on ollut sen verran haipakkaa projektin loppurysäyksen kanssa (ja jatkuu vielä pari viikkoa...), että ei ole ehtinyt  tai jaksanut edes blogia päivitellä. Tilanteen normalisoitumista odotellessa taukokuvia kännykän kätköistä.

Nukkuvia kissoja kotoa ja Kiasmasta:

Ja yksi auringonpimennnys:

Kuningasidea

 - Jos tämän laatikon teippaisi kiinni ja tilaisi asiakaspalautuksen, niin sittenhän me päästäisiin suoraan iiiiisoon herkkuvarastoon!

 

 

Hylly

- Hei, uusi oleskelutaso! Mutta miksi näin kovin vaikeakulkuinen, ei tänne Riitu pääse kun sillä ei ole oravageeniä?

- Siis mitä? Ei muka kissahylly??

- Eikö edes jos lupaa olla tiputtamatta tinttitavaroita?

Syntymäpäivä

-Täytin tänään jo viisi (5!) vuotta!

-Syntymäpäivä ei kyllä alkanut kovin iloisesti kun mamma ensin otti syliin ja lauloi onnittelulaulun, joka oli vähän outoa ja hämmentävää. Ja kaiken lisäksi vielä pestiin maha- ja kaulakarvat, ihan kamalaa rääkkäystä!

- Ja kuivuttua piti vielä sietää tylsät kuvausposeeraukset (sentään sain urhoollisuusmitalin, ja kukkia pihalta).

-Vaan tuli lopulta sentään edes synttärikakku, ja rapsuja ja nameja ja sylitystä. 

Tietulli

 - Stop!

- Kulku tästä maksaa nykyään 10-15 sekuntia maharapsutuksia.

- Vielä vähän enemmän oikealta.

- Ookei, nyt on hyvä.

Sukupuolijaottelu

Ompeluseuralassa on sitkeä leväongelma, pitäisi putsata sisusteet kunnolla ja vaihtaa kasvit. Ensiavuksi voisi kuitenkin laittaa sinne yhden elävän leväraapan..

Ison altaan pikkupartikset on jo sen verran kasvaneet että alkaa erottaa sukupuoliakin. Tämä sänkileuka on todennäköisesti poika (tosin naaraskin voi kasvattaa pienen parran niin täysin varmaksi ei vielä uskalla sanoa...):

Ja tästä toisesta ainakin on tulossa oikein megapartaäijä:

Ja kolmas sileänaamainen on todennäköinen neito. (Tai sitten altavastaajakoiras joka vaan ei uskalla kasvattaa ollenkaan partaa kahden muun seurassa...).

Tämä sai siis kannanhoidollisista syistä vaihtaa allasta. Jäihän isoon altaaseen tietysti vielä se vanha partismuorikin, mutta jospa se ei enää olisi kovin innokkaasti teinipoikien perään...