Parit tirpat

Linnutkin pääsi aloittamaan ulkoilukauden viimeisimmän hellejakson aikaan. Monella vaan on taas sulkasato kesken ja pyrstösulat hukassa (ja kynnetkin pitäis näemmä leikata...), vaan on siellä jokunen kuvauskelpoinenkin seassa. Yhtään kanariaa ei näemmä nyt sattunut linssin eteen ainakaan onnistuneeseen otokseen.

Vääryyksiä

 - Mamma vaihtoi yksi päivä vettä tuohon pienempään fisutelkkariin. Se jätti veden juoksemaan letkusta ja "ihan vähän vaan" räpläsi kännykkäänsä siinä täyttymistä odotellessa. Minä huomasin että vettä alkoi valua reunan yli lattialle ja aloin naukua että mamma tulisi katsomaan. Se ensin luuli että minä olen taas pahanteossa virikkeistämässä itseäni ja komensi pois, ja sitten kun tajusi mitä on tekeillä tuuppi vaan sivuun ja säntäili sulkemaan hanaa ja heitteli ympäriinsä pyyhkeitä, eikä huolinut edes apua lattian kuivauksessa.

- Minähän siis käytännössä pelastin kodin joutumasta tulvan valtaan! Vaan sainko ylistystä, palvontaa ja sankarikissan arvonimen kera kunniamerkin? Sainko?

- Tarjottiinko edes herkkuja ja kehuja ja rapsutuksia?

- Saa kyllä itse jatkossa vahtia vetensä.

***

- Minä taas pidän hiirileluista. Etenkin näistä tarhasta löytyvistä jotka liikkuu ja vinkuu kun niillä leikkii.

- Ne vaan menee kovin helposti rikki. Olen opetellut leikkimään varovasti niin että ne usein kestää nykyään hiukan pidempään. Ja tuon ne sisälle niin on mukavampi leikkiä. Jostain syystä henkilökunta vaan aina ottaa hiiret minulta pois. Ja vaikka palvelijat tuntuu olevan kovin innokkaita hiirten perään, niin ei ne ikinä noita korjaa tai itse syö tai leiki niillä vaan heittää menemään. Hyvät hiiret!

- Auttaiskohan jos ne piilottaisikin hyvin vaikka sänkyyn tyynyn alle tai sohvan sisään...

Hauskaa juhannusta!

Toivottaa keskikesän kukkaistytöt!

Mututuntumalla

Akvaariokaupan lammikkolistalla näkyi tarjolla "paksupäämutu golden", ja piti sitten vähän googlailla mikäs se tuommoinen otus on kalojaan. Olipa sen verran passelin oloinen eväkäs kultakalojen kavereiksi pieneen lätäkköön, että tilasin niitä sitten kymmenen pyrstön parven. 

Pitäis joskus muistaa ottaa lammikkokuvia pilvisemmällä säällä...

Vähän mietityttää saakohan niitä yhtään haalittua syksyllä talvisäilöön kun suht pieninä katoilevat helposti kivenkoloihin, vaan touhuista päätellen on mahdollista että niitä on syksyllä enemmänkin kuin se kymmenen, että jospa niistä nyt edes jokunen sitten osuisi haaviinki...

"Mun kolo!" Tuossa jopa tarkkaan katsoen vähän erottuu nystyröitä, joita koiraan päähän kasvaa kutuaikaan.

Kesävieraskin oli pitkän hiljaisuuden jälkeen yksi päivä paikalla pulikoimassa muina mantereina, mutta ei sitä nyt ole taas viime aikoina näkynyt. Vieläköhän pyörii maisemissa vai liekö jatkanut matkaansa?

Kiirettä pidelly

Onpa taas ollut puuhaa niin ettei ole ehtinyt edes blogia päivitellä. Joku ruuhkavuosisuorittaja, joka vaativan kokopäivätyön ohessa hoitaa kolme lasta, viisi koiraa, hevosen ja muutaman tavoitteellisen harrastuksen ja pitää siinä sivussa kodin, pihan ja itsensä tiptopkunnossa ja hoitaa sosiaaliset suhteet ja sukujuhlien tarjoilut voisi nauraa mun "kiireilleni". Vaan tämmöiselle vähän vajaakuntoiselle keski-iän kypsemmässä pässä olevalle sohvaperunalle yksikin ylimääräinen aktiviteetti viikossa voi välillä käydä voimille.

Ensin käytiin toukokuun puolella laivareissulla Visbyssä. Päivä meni tällä kertaa valmiilla retkellä Farön saarelle. Manattiin kyllä sitä että vasta laivalla selvisi että oman auton olisi ilmeisesti voinut ottaa maihinkin, niin olisi sillä voinut tehdä saman lenkin halvemmalla ja omaan tahtiin. Nyt visiitti meni pääosin bussissa istuskeluksi, ja ne upeat raukit katsastettiin aika pikaisesti ja bussin ulkopuolinen aika kului lähinnä lounaspaikassa ja sitten tylsän kirkon pihalla pyöriessä. Mut ihan kiva pikkuloma tuo muuten oli.

Seuraavana viikoloppuna oli taas perinteinen työpaikan heppakerhon issikkaretki, paikka oli vähän kauempana Lohjan Hestbakkissa niin että käytännössä melkein koko päivä (tai ainakin voimat) sielläkin meni. Olin ilmoittautunut "rauhalliselle" eli keskivauhtiselle lenkille, mutta käytännössä se olikin sitten yhdistetty aloittelijoihin eli parin tunnin maastosta aika ison osan haukkasi se kun pyöriskeltiin kentällä testaamassa miten ponin saa käyntiin ja pysähtymään ja kääntymään. Ja varsinainen maasto sitten tietysti oli aloittelijatahtista käveleskelyä, vaikka ihan kivaa ja rentouttavaa sekin toki on. Ratsu oli kyllä mitä suloisin, nimi vaan ehti paeta mielestä jo kotimatkalla...

Sitten vaihtuikin jo kesäkuu ja tuli koulujen päättäjäiset, ja taaskin meni lauantai reissatessa veljenpojan lakkiaisiin. Onnea vaan kaikille valmistuneille!

Ja vielä tehtiin toinen laivareissu Tukholmaan. Oli joku tarjous joka piti käyttää suht nopeasti niin tuli sitten näin pian edellisen risteilyn jälkeen. Telkusta oli vasta tullut joku dokumentti Vasa-laivasta, ja miten sen kanssa on jotain ongelmia säilyvyyden kanssa, joten käytiin pitkästä aikaa sitä katsomassa ennen kuin murenee kasaan. 

Reissaamisen ohessa on sitten kuoputeltu pikkuhiljaa jaksamisen mukaan kasvimaata ojennukseen ja purkitettu kesäkukat ja istutettu tomaatit sun muut taimet. Helleputken aikana vettäkin sai kanniskella aika ahkerasti.

Kasvimaatilkku oli hetken melkein siistin näköinen kun asetteli lavakaulukset paikoilleen,
nyt alkaa taas rikkaruohot puskea pintaan vauhdilla...

Idänunikot on nyt parhaimmillaan 💖

Työlistalla oli myös lintuhuoneen varahäkkiseinän raivaus tyhjäksi ja siivous, että huoltomiehet pääsee tarvittaessa käsiksi ilmalämpöpumpun letkuihin jotka kulkee sillä seinällä.  Vaan huolto loppui lyhyeen kun asentajat totesi jotta sisäyksikön kenno on ollut joku maanantaikappale ja falskannut pihalle öljyt ja kylmäaineet ja on entinen. Ilmankos on tuntunut ettei se viilennä yhtään, vaikka kyllä se vielä talvella ainakin jotenkin lämmitti vaikkakin vähän vaisun oloisesti. Uusi sisäyksikkö tulee parin viikon päästä, ja siitä saa jopa jotain korvausta kotivakuutuksesta. Lintuhuoneen kaikki  irtorojut vaan on nyt sitten ripoteltuna pitkin kämppää ettei niitä tarvii eestaas kanniskella. Varahäkki töröttää tällä hetkellä pihalla pesun jäljiltä, se varmaan pitää kuitenkin väliajaksi tuoda takaisin paikalleen...

Nyt sitten kroppakin taitaa tuumata jotta alkais olla levon aika ja parin päivan ajan on ollut joku kevyt kesäflunssa (tai -korona, mistäs näitä nykyään tietää...) kutittelemassa kurkussa. Noh, vielä viikko ja sitten alkais loma...

Oikaisupyyntöjä

Henkilökunta pyytää karvakansalaisia kiinnittämään huomiota muutamaan viime aikoina toistuneeseen seikkaan:

1. Palvelusväen voileipä kuuluu pääsääntöisesti palvelijalle. Siis ei kissalle, vaikka heikkona hetkenä satunnaisesti saattaakin muru juustoa tai kinkkua hänen kissuutensa kitusiin päätyä.

Pizzasta tai pullasta nyt puhumattakaan...

2. Vaikka nappulapussin kyljessä lukeekin "dental", tämä ei ole suositeltu käyttötapa.

3. Se että ihmisolio minuutiksi nousee sohvalta, ei tarkoita että paikka on heti vallattavissa.

4. Äkillisen liiskaantumiskuoleman välttämiseksi kannattaisi olla luikahtamatta lauteelle juuri levitetylle pefletille sen sekunnin aikana kun mamma kääntää selkänsä ja alkaa asetella isoa ja painavaa ahteriaan päälle. 

5. Silloin kun sylissä on läppäri, ei siihen enää mahdu kissaa, ainakaan ilman että näkyvyys ja/tai ergonomia kärsii huomattavasti. Ei vaikka olisi kuinka kylmää ja akuutti halipula.

6. Lattiaa lakaistessa 

• juuri kokoon kasatut roskat olisi tarkoitus siirtää lattialta rikkalapioon, ei kissan selkäkarvoihin
• harja ei ole kissanharja
• harja ei ole myöskään kissanlelu, joka täytyy yrittää tappaa samalla kun kieriskelee  roskakasassa

Kevättouhuja ja hassuja havaintoja

Aah, lämmintä! Vihreää!! 

Helaperjantai otettiin vapaaksi niin sai pitkän viikolopun. Torstai ja perjantai tosin vielä oli aika kalseita ja harmaita niin siinä tuli lähinnä lepäiltyä. Lauantaiksi sain buukattua poniretken, olipa taas kivaa pitkästä aikaa Vertin kanssa köpötellä kevätmetsissä.

Raitisilmamyrkytyksen jälkeen piti ottaa pienet iltapäivätirsat jotta jaksoi katsoa illan euroviisut (MIKSI niiden pitää aina tulla niin myöhään, en ole ikinä ollut iltavirkku ja vielä vähemmän sitä mukaa kun ikää karttuu...). Seuraavana aamuna sisäinen herätyskello (karvaisten ja höyhenikkäiden ohella...) herätti kuitenkin normaaliaikaan, ja univaje yhdistettynä ratsastuksen jäykistämään kroppaan tuotti sunnuntaille aika jyrän alle jääneen olon. 

Ilma oli kuitenkin kaunis, joten käytiin kirsikkapuistossa pyörähtämässä, vaan ei ollut ihan vielä parhaimmillaan niin ei tullut edes kuvia räpsittyä. Jatkettiin siitä vielä tekemään kävelylenkki herppipolulla, jossa oli kuin olikin herppi polulla. :D Nostin sen kävelysauvalla vähän sivummalle ettei seuraavat kulkijat säiky tai tallo matosta.

Lämmön ansiosta olen viimein pikkuhiljaa aloitellut taimien purkitustakin, pitäisi vaan talonmiehen kääntää kasvimaa että saisi sinnekin kasvustot käyntiin...

Kissojakaan ei paljoa sisällä näy ainakaan aamupäivällä kun aurinko paistaa tarhaan. Tirppoja en lämmöstä huolimatta ole vielä ulkoiluttanut, kun periaatteessa on muuttajia vielä liikkeellä ja siipikarjan ulkoilutuskielto voimassa, todennäköisesti sitten kylmenee taas kun kuu vaihtuu ja voisi kunnolla aloitella. Voi kyllä olla että otan taas pienen varaslähdön jos nämä kelit pidempään jatkuu.

Tontiltakin löytyi uusi eläinlaji. Nakkelin kultakaloille ruokaa lammikkoon, ja yhtäkkiä huomasin jotta "kas onpa tuossa sisiliskokin aamu-uinnilla". Sitten kun pään herneet viimein löysi toisensa, totesin että ei ehkä kuitenkaan sisliskot sukeltele vaan katselen juuri manteria. Jospa se tuossa nyt edes hetken pysyttelisi niin voisi seurailla sitä useamminkin. Viihtyneekö vaan yksinään ja aika niukkakasvisessa altaassa.
Veden pinta heijasteli niin pahasti että kovin kaksista kuvaa ei saanut todistusaineistoksi.

No vihdoin ja viimein lumetonta edes hetken!

Säät on kyllä nyt ihan sekaisin kun vappuna oli niin lämmin että lumet viimein suli pois! Hätäisimmät koivut pukkaa jo hiirenkorvaa. 

Kevätkukkaset kesti hienosti takatalven ja jatkoivat kukintaansa ilman ongelmia. Krookukset alkaa olla jo vähän ohi ja posliinihyasintit, sinililjat ja parvitulppaanit parhaimmilllaan,  valkovuokot aloittelee.

Kirjosieppokin on palannut ja sillä on vähän reviirikiistoja sinitiaisen kanssa.

Harmaapäätikka kävi talven nakuttelemassa talipötkylöitä ja pyörii edelleen maisemissa.

Taimiulkoilutus on viimein päässyt alkuun, tässä vaiheessa kauhea homma vaan olla tarkkana ja viritellä harsoja tai siirrellä nuupottavampia tarvittaessa varjoon etteivät kärähdä aurinkoon tottumattomina, ja täytyy yrittää muistaa kiikuttaa ne aina yöksi lämpimään. Yksi unohdus väärässä paikassa ja se niistä taimista sitten... Ensi viikoksi on taas luvattu kylmempää, voi tulla taukoa totutteluun. No jospa nyt ei sentään enää lunta tulisi...