Kultavarasto

Syksyn mission impossible, eli kultisten haavinta lammikosta varaston talvialtaaseen sujui tänä vuonna harvinaisen kivuttomasti. Siitäkin huolimatta että taaskin jätin homman niin myöhään, että ensimmäinen jääriite ehti jo lammikossa käydä. Ja vaikka en taaskaan jaksanut puunlehtiä haavia pois pitkin syksyä, niin että ne ehtivät värjätä veden pikimustaksi ja muodostaa pohjalle paksun muhjukerroksen, jonka sekaan kultakala luikahtaa piiloon nanosekunnissa. Ja vaikka osa kaloista oli vielä häviävän pieniä kesällä hommattuja täydennyksiä kutistuneeseen vanhaan parveen.

Ja siis silti yhtä lukuunottamatta kaikki kalat löytyivät ja uivat haaviin yhdessä illassa! Ja se viimeinenkin väistelijä heti seuraavana aamuna. Siel mun kultavarantoni nyt taas polskii turvassa ja mukavasti plussan puolella pysyvässä altaassa kunnes keväällä lätäkkö taas talven jälkeen sulaa ja pysyykin sulana.

 

Vanha jengi:

Ja viisi nuoremman polven edustajaa molemmilta kyljiltä:

Munajuttua

Ei tämä pesityskausi nyt hurjan tuottoisana ala.
Luna kyllä pyöräytti nätin munaviisikon ja on hautonut pari viikkoa ihan mallikelpoisesti, mutta eipä ole mitään kuulunut. Kurkkasin munat lampulla ja ei niissä kyllä ole mitään tulossakaan, ihan tyhjiä kaikki. Otin ne pois pöntöstä, katsotaan jaksavatko innostua toiseen yritykseen.

Sekä Orinoco että Hekla ovat kyllä munineet (Hekla varsinkin oikein urakalla), mutta ei kummallakaan parilla ole pienintäkään kiinnostusta hautomiseen. Ja ainakin päätellen siitä miten myrkyllisen vastaanoton Sonic saa jos se erehtyy vähänkään liian lähelle Orinocoa, niistäkään munista aika turha mitään olisi odottaakaan. Heklalla ja Versollakaan ei kovin paljon lämpimämmät välit tunnut olevan. Otin nyt nuo hyljeksityt munatkin pois, turhapa niitä on pöntössä kylmillään pitää.

Pitäisi varmaan joku pönttöpaikka vapauttaa Odinille ja Freijalle, niillä kyllä intoa tuntuisi olevan muidenkin edestä. Freijalla vaan edelleen puuttuu osa höyhenistä päässä, mutta tuskin se nyt kesken pesimävireen niitä alkaa kasvatella vaikka mitä tekisi. Vähän kutittelisi laittaa paratiisiparikin taas testaamaan  pesintää, ainakin takan päälle on taas kanniskeltu jos jonkinlaista roipetta ajelehtivista kassakuiteista lähtien 😊 Toisaalta pitäisi nuo ei-toivotut paritkin vielä pitää erillään jos nyt edes vähän muillekin lämpenisivät, alkaa loppua häkit kesken...

Herra ja rouva Ruotsalainen ovat edelleen sairashäkissä. Rouvan jalat on jo  paljon paremman näköiset, mutta vielä pohjat punoittelee. Jatketaan siis vielä tovi pehmo-orsilla basibactilla ja terracortilla lutraillen.

Rouva viiriäinen kyllä myös yritti asettautua häkin nurkkaan munaläjän päälle asumaan, mutta kun ei oikein ole tietoa noiden sukulaisuussuhteista niin en antanut sen jatkaa. Eikä ainakaan nyt talvella ole oikein tilaakaan mahdolliselle jälkikasvulle jos pitäisi kukkoja alkaa erotella toisistaan.

Harvennushaavintaa

Iso allas on ollut vähän retuperällä jo pidemmän aikaa, kasvit saaneet rehottaa (tai paremminkin kituuttaa) ihan keskenään, kalastona muutaman sekalaisen jämäyksilön, vanhan kunnon Ronsun ja jokusen monninsukuisen lisäksi lähinnä ne miljoona syntyvyydensäännöstelyä harrastamatonta keisaritetraa. Ja nekin yleensä jossain pusikossa touhuamassa omiaan (todennäköisesti lisää keisaritetroja) niin että altaassa ei juuri mitään kaloja edes näy kuin ruoka-aikoina.


Koska allasta katsellaan enimmäkseen sohvalta parin-kolmen metrin päästä, ei kovin hienostuneista harmaasävykaloista juuri mitään erota, joten tavoitteissa on ny silmäniloksi jonkunlainen kohtuullisen kestävistä lajeista koostuva karkkiallas, josta niitä kalasia vähän näkisikin. 

Päätin siis aloittaa pikkuhiljaa uudistusprojektin raivaamalla altaan pimentäneen kellastuneen anubiaskasvuston vähän avarammaksi ja survomalla vähän ravinnetabuja heikkokuntoiseen melalehtikasvustoon.  Ensimmäiset uusiohankinnat olivat jokunen aika sitten pieni parvi rubiinibarbeja, jotka näyttäsivät olleen ihan nappivalinta "punaisiksi karkeiksi". Ovat saaneet jo vähän kokoa ja väri on kehittynyt varsin kivasti ja eloisat kalat on melkein koko ajan liikkeessä.

Vähän ankea allas tällä hetkellä, tarttis tuohon vasempaan laitaan vielä jonkun
kasvipuskan tai juurakon, tai edes vanhat kasvit vähän pirteämpään kuntoon.

 

Mutta rubiinipojat on komeita sentään...

Keisaritetroista haavin suuren osan pikkualtaaseen odottelemaan pääsyä johonkin uuteen kotiin, katsotaan innostuuko joku harrastaja AW-ilmoituksen kautta niitä ostamaan vai kiikutanko ne jossain vaiheessa taas johonkin kauppaan.. 

On nekin ihan hienoja sopivassa valossa läheltä katsottuna...

Mutta ei niitä ihan näin paljoa tarvita,
etenkään vain ison altaan kasvustojen takana piilossa lymyilemässä...

Pääkaloiksi olen hiukan miettynyt punaselkäisiä "manacapuru" -lehtikaloja,   yhden yksinäisen vanhan valkoisen kavereiksi. Riippuen tuleeko niitä kohtuullisella hinnalla jostain saataville ennen kuin keksin jonkun muun kivan muunnoksen tai lajin... Kalakauppias noista kysellessäni katsoi jotta tällä hetkellä tukuista löytyvät on vähän ylihintaisia. Sitten tarvitsisi karkkikokoelmaan vielä "jotain keltaista ja jotain sinistä" (jossei nuo vielä altaaseen jääneet vähän sinervät keisarit innostu uimaan enemmän esilläkin...), mutta niiden osalta on vielä mietintä kesken.

Viileä viisikko

On hanget korkeat nietokset...

Vaan ei meillä pelätä! 
Vielä tuo sitkein viisikko epäröimättä pihalle tunkee kun ovea raottaa. Hiukan ihmetystä herätti kylmä ja valkoinen töhnä jolla ulkohäkki oli yllättäen kuorrutettu. Mutta ei niillä mitään kiirettä sisälle ollut vaikka koitin aika tiuhaan käydä kyselemässä josko joku haluasi jo lämmittelemään. Kardinaalien pitäisikin olla kohtuullisen kylmänkestäviä, mutta pisimpään nuo hullut kanarialaiset tuntuu viileässä viihtyvän.

-Hei kaverit, mitä täällä on tapahtunut...??

"Walking in the winter wonderland"

****************

On muuten sinänsä ihan kätevä että vaikka säässä ei ole kehumista niin on se ainakin tänä vuonna ollut ihan tasalaatuista...

Vappu

Halloween

Eristyssellit

Viikonloppuna koko poppoolle tehtiin kuntokartoitus ja kynsisulkeiset (paitsi Ulpukalle ja töyhtähyypille, jotka pääsi jossain välissä luikahtamaan lintuhuoneen ovesta ennen kuin ne oli haavittu kiinni ja Trillille joka muuten vaan katosi jäljettömiin kun alettiin haavin kanssa heilua. Noh pitää ottaa hyypät ja Trilli projektiksi joku toinen päivä, Ulpukalla nyt ei päältä katsoen ole erityisempää trimmaustarvetta).  Samalla jaottelin alustavasti harrikoita pesityshäkkeihin pönttöjen kera.

Todennäköisimmin poikasia on luvassa keltaiselle Lunalle ja Ruotsalaisten pojalle, ne on hengailleet yhdessä pesäpaikkoja tutkaillen jo jonkun aikaa, ja tutkivat pönttöä jo ahkerasti. Lunanhan alunperin ostin Versolle kaveriksi, mutta käy tuo svenssonikin ihan hyvin kun nyt siihen mielistyi.

Sonicilta ja Orinocolta toivoisin pöntöllisen sinisiä lapsia, mutta Sonic ei ole kovin huippulaatuinen koiras eikä myöskään oikein naisten suosiossa, ja Orinocolta voi kestää jonkun tovin päästä yli siitä että joutui eroon rakkaasta veljestään, jonka kanssa se on kovasti koittanut kimppaantua. Eli voipi vain toiveeksi jäädä.

Kolmas pönttö on Heklalla ja Versolla, tämä on oikeastaan aika epätoivoinen yritys, kun molemmat on oidipaalisesta äiti-poikasuhteesta irti revitty osapuoli, jotka ei juuri toisistaan välitä. Katsotaan nyt tovi josko pönttö ja eristys insestikumppaneista saisi ne innostumaan, mutta en nyt noille kauhean korkeaa onnistumiskerrointa ennusta. 

Herra ja rouva Ruotsalainen olisi kovasti kiinnostuneita pesinnästä, samaten Odin ja Freija. Rouva Ruotsalaisella vaan paljastui kuntotarkastuksessa molemmissa jaloissa bumblefootia, ja joutui herransa kanssa pehmustettuun selliin toipumaan. Jos se paranee pian niin myöhemmin voisi ehkä niiden antaa pesiä jos noista ensimmäisistä pareista ei oikein mitään irtoa. Myöskään Freija ei ole vielä höyheniltään ihan tiptopkunnossa vaikka into olisi kova, pitää nyt katsoa niidenkin osalta joskus vuodenvaihteessa mikä on tilanne, nättejä poikasiahan ne kyllä kasvattelee.

Pari nuorta miestä on sitten vielä kokonaan morsioita vailla, ja Verna on lipoomansa ja jo ikänsäkin takia ulkona lisääntyvästä porukasta. Muuten terve ja sitkeä sissi se kyllä on ollut, olisi kiva jos poikansa edes siirtäisi niitä geenejä eteenpäin.

Katos poika, näin kerätään pesätarpeita...

Odin ja oodi aamulle

- Ei täällä ketään ole. Ei ainakaan mitään pulunpesää...

Se aika vuodesta

Ei täällä terraarion päällä oikein kunnon paikkaa ole...

⛝ Päivänpituus sopiva
⛝ Sulkasato valmis, ainakin enimmäkseen 
⛝ Kuntoa ylläpidetty runsaalla lentelyllä  
⛝ Levättykin on kesällä ja tankattu aurinkoa 
⛝ Ruokaa riittää 
⛝ Vettä riittää 
⛝ Idätettyjä siemeniä tarjolla  
⛝ Lämpötila OK (ainakin sisätiloissa) 
⛝ Kaverikin löytyisi  
☐ Pesänpaikka... ??!!
 

Vähän suojaton tämäkin...

Eikä tähän pönttöön pääse sisään...

Tämä voisi toimiakin...

Ontto puunrunko kaapin päällä, kestosuosikki

Täälläkin olisi ihan lupaavia koloja...

Pitäis vissiin alkaa pikkuhiljaa viritellä oikeita pönttöjäkin...
(Ja selvittää noille otuksille jotenkin että sisarusten tai äidin ja pojan ei kuitenkaan olisi suotavaa suunnitella pesueen perustamista...)

Puunhalausta ja poneja

Käytiin lauantaina Torronsuolla käveleskelemässä. Vähän kosteannahkea mutta muuten ihan kiva syyskeli. Paitti että kymmenen kilometrin taivalluksen jälkeen parkkipaikan jo melkein häämöttäessä, onnistuin jotenkin todella lahjakkaasti astumaan lankusta sivuun, ja rämähdin pitkospuille kirjaimellisesti nenälleni. Onneksi toisella polvella (jossa on nyt hiukan aristava kohta) ja kädellä sen verran ehdin ottaa vastaan, että ei tuossa onneksi ulospäin näkyviä vaurioita ole, mitä nyt on vähän hellänä. Tosin mun tuurillani se nostaa jonkun ruhjelman vasta huomiseksi, niin että saan sekä töissä, asiakaspalaverissa että tallilla selitellä jotta joo en ole turvakodin tarpeessa kuitenkaan vaikka naama onkin mustankirjava viikonlopun jäljiltä...

Ulkoiluteema jatkui tänään, kun kävin viimein testailemassa harrastuskaverin keväällä hommaamaa omaa hepoa. Treenailtiin kentällä oikeaoppista tölttäystä ja vähän laukkaa ja raviakin. Ja loppukäynti pienellä metsälenkillä. Oikein kiva otushan tuo on, vaikka toki vähän enemmän treenausta vaatisi tuntemattomalla ratsulla löytää ihan kunnolla yhteistä säveltä.