Viikonloppusutinaa

Mikäs mukavampi lomanaloitus kuin lähteä rälläysreissulle tyttöporukalla. Aamutuimaan lauantaina nelikko Solsikken vakiotuntilaisia pakkautui autoon ja ajelimme Jokioisiin päämääränä issikkatalli Alfadis. Perillä meitä odottelikin sitten useampikin karvainen kesäheila. Minun seuralaisekseni valikoitui harmaasävyinen Bangsi-herra, ja hetken harjailun ja satuloinnin jälkeen nousimme ratsaille ja aloitimme viikoloppuvaelluksen.

Sää oli kesän keskiarvoon nähden vallan mainio ja aurinkoinen, paikoin hyvinkin lämmintä. Bangsi kuulemma pelkäsi autoja mutta ei niille sitten loppujen lopuksi juuri korvansa lotkauttanut, vähän nyki niskojaan jos moottoripyörä meni vähän kaumpana viereisellä tiellä. Pehmeästi tölttäämään vaan sitä en vähäisellä issikkakokemuksellani kunnolla saanut kuin ihan mateluvauhtia,  ja vauhdikkaammat pätkät mentiin jotain täryttävämpää kyytiä, ilmeisesti ravia (ihan oudolla ratsulla ja pienellä kokemuksella vähän hankala pelkällä perstuntumalla arpoa mitä askelta siinä käynnin ja laukan välissä oikein kulkee kun vaihtoehtoina on ravi, töltti ja passi ja mahdollisesti vielä joku noiden sekoitus, etenkin kun se pelkkä ravikin voi heposesta riippuen olla mitä tahansa lähes tasaisesta tehosekoittimeen).

Bangsi ja kumppanit pienellä hengähdystauolla matkan varrella 

Noin neljän tunnin kopsuttelun jälkeen saavuttiin majapaikkaan Lintulan hevostilalle, missä ruokailun ja hetken elpymisen jälkeen vielä saatiin kokeilla vähän lännenratsastusta tilan omilla hevosilla. Tai oikeastaan vähän centered ridingin ja lännenratsastuksen sekoitusta. Ihan hauskaa, vaikka olikin ratsastaja alkuun aika hukassa siinä miten painoherkän hevon saa edes kävelemään suoraan, saati kääntymään 360 astetta jonkun metri kertaa metri neliön sisällä ja kun ne ohjatkin on kummalliset eikä niitä oikein pitäisi paljoa käyttää. Ratsuna ollut suokki Poika on aika tanakka ja satulakin vielä sen mallinen että selässä sai suunnilleen istua spagaatissa.

Poika ja Speedy

Toveri treenaamassa ruutukäännöstä

Ratsujen mielipiteitä ratsastajien taidoista...?

Grillissä käristetyn pannari-makkarailtapalan ja aitassa nukutun yön jälkeen aamu valkeni harmaana ja tihkusateisena. Pakattiin kamppeet, satuloitiin ponit ja aloitettiin matka takaisin lähtöpisteeseen. Bangsi vaan oli kerännyt yön aikana jotain pölhöenergiaa ja viileämmällä kelillä kodin jo houkutellessa alkoikin kyttäillä niitä autoja. Ja sitten oltiinkin kivassa kierteessä kun vaikka kuinka koitti selässä istua rennosti ja rauhallisesti niin alkoihan siinä muutaman säpsäyksen jälkeen väkisinkin auton tullessa vähän keräillä ohjaa tiukemmalle ja arvailla mitä hepo nyt tekee ja sinkoaako johonkin suuntaan. Ja tietysti hevonen ottaa vielä vähän lisää kierroksia siitä ratsastajan jännityksestä ja loikkii entistä herkemmin.  Etenkin siinä pätkällä kun kuljettiin kakkostien vieressä menevää pienempää tietä meinasi isommalla tiellä kulkenut tukkirekka saada ponin pomppimaan tasajalkaa. Metsäpolkuja kulkevalla loppupätkällä saatiin molemmat vähän rentouduttua paremmin ja päästiin sinne kotitalliin loppujen lopuksi ihan kunnialla ja hengissä vaikkakin vähän märkinä tappavan tasaisesta sateesta.

Mutta kaikkiaan kyllä oikein kiva ja  antoisa viikonloppu, vaikka takalisto vähän hellänä onkin...