Lisää varsoja

Taas iltatunti Udna kera. Vähän hypeltiin pientä kahden esteen sarjaa, mulla vaan kesti hetken sisäistää että poni on edelleen pikkuisen laiskanpulskealla päällä eikä lähde normaalityyliinsä  kaahaamaan esteen nähdessään ja  pitäis oikeasti vähän ratsastaa eteenkin.

Nasukin oli viimein edellisyönä jakautunut, meni siinäkin tovi taas uusia ja vanhoja vauvoja ihaillessa. Kerrankin muistin taas ottaa kamerankin mukaan.

Soutaa huopaa

Ei nyt tuo kesä osaa päättää olisiko tulossa vai menossa. Säätiedote ennusti ensi yöksi kokonaista yhtä astetta lämmintä, eikä lähiaikoina päivätkään kovin hääppöisiltä näytä. Koleassa aamussa jo seeprapeipotkin oli läjäytyneet kasaan lämmittelemään vaikka sitkeinä sisseinä eivät aamukuudelta edes kopissa viihtyneet. Otinpa siis iltapäivällä haavin kauniiseen käteen ja keräsin taas koko poppoon sisälle juhannuksenviettoon. Tiedä sitten onko niille ikävämpi palella vaiko stressautua eestaas siirtelystä ja lämpötilanvaihteluista, vaan ei pikkutirppoja kyllä noissa keleissä raaski pihallakaan pitää vaikka kuinka on lämpökoppi tarjolla. Pääsivät siis toistaiseksi pikkuhäkkiin Sancyn ja Huun seuraksi odottelemaan kylmän aallon ohimenoa.

Sancy näyttäisi onneksi voivan jo ihan hyvin ja on nyt taas Huun kanssa yhdessä, edelleenkään niiden toimeentulossa ei näyttäisi ongelmia olevan. Lämpölamppu on kyllä edelleen päivisin päällä varmistamassa toipumista.

Väliponeilu

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Alkeisleirin lomassa ponit jouti vähän tekemään hommia meidänkin kanssa. Tosin Udna tuntui olevan vähän kesälomatunnelmissa eikä sitä olisi oikein kiinnostanut muuta kuin hölkötellä pitkänä. Parilla ravivoltilla nyt kuitenkin vähän alkoi antaa periksikin ja kasautua. Veivattiin myös vähän kiemurauraa ja kahdeksikkoakin laukassa vaikka ne vähän levälleen jäikin. Uudet kuolaimetkin oli saanut suuhunsa, semmoinen anatominen taivutettu niveletön kuolain, katsotaan miten sen kanssa alkaa sujua.

Kotiutusta ja kuntoutusta

Uusi tyttötimantti sai hetken arpomisen jälkeen nimen Sancy (milloinkahan sitä viimein saisi noille harrikoillekin nimet kehitettyä, eihän nuo vanhimmat ole vasta kuin kaksi vuotta talossa olleet...).  Parin päivän hengähdyksen jälkeen kalastin tiistaina Huun pihalta sisälle ja laitoin pikkuhäkin väliseinän paikoilleen niin saivat hetken ihmetellä toisiaan turvallisesti "katsoa saa muttei koskea" tyyliin. 

Kun kumpikaan ei mitenkään erityisen kiihtyneeltä saati aggressiiviselta näyttänyt, otin muutaman tunnin jälkeen väliseinän pois jotta pääsevät kunnolla tutustumaan. Ei edelleenkään mitään suurta draamaa havaittavissa, ei rakkautta ensi silmäyksellä mutta ei nahisteluakaan, semmoista uteliaan kohteliasta hengailua.  Vastaavasti sujui seuraavatkin päivät, samalla orrella yleensä nukkuivat mutta ei kylki kyljessä. En toki koko aikaa häkin vieressä tuijotellut tai kotonakaan jatkuvasti, mutta aina kurkatessa on rauha vallinnut häkissä eikä lintuhuoneesta ole kuulunut mitään sellaista ääntä joka viittaisi mitenkään siihen että ahdistelisivat toisiaan, vain pientä rapinaa normaalista liikkumisesta ja satunnaista huuhuttelua.

 Loppuviikosta iltaisin kuitenkin aloin katsoa että Sancy on vähän väsyneen näköinen, tarkemmin tutkiessa kuitenkin reipastui heti ja arvelin että ehkä on vaan tottunut kaupassa menemään aikaisemmin nukkumaan ja ihan vaan on väsynyt. Perjantaina töistä tullessa se kuitenkin kyyhötti silmät puoliummessa häkin pohjalla väsyneenä, voimattomana ja viluisena, eikä juuri edes reagoinut käteen ottoon, laihtunut selvästi. Eihän nyt VOI toinenkin naaras heti alkuunsa kuolla. Missä vika, ei näy mitään ripulia tai rohinoita. Onko Huu kuitenkin sitä huomaamatta jotenkin häiriköinyt niin ettei ole saanut rauhassa syödä? Vai onko se vaan kylmettynyt?  Olen pitänyt lintuhuoneen ikkunaa auki niin että tottuvat vähän vaihteleviin lämpöihin ulkohäkkiin siirtoa ajatellen, mutta onko sitten ollut vähän liian nopeasti liian viileää jos kaupassa on ollut vähän tavallista lämpimämpi lampun alla pikkuhäkissä ja vielä muuttostressiä päällä? 

Noh, Huu nyt ainakin kaiken varalta takaisin väliseinän taakse että Sancy saa olla ihan rauhassa. Lintu polvelle ensiapua varten, onneksi suostui ja jaksoi ruiskusta nokanpieleen valutettuja kolatippoja niellä, siitä saa nestettä, vähän energiaa sokerista ja piristäviä aineksia (joo, lightlitkut ei kelpaa, mielummin sitten vaikka laihaa teetä ja hunajaa, tai vaikka ihan vaan sokerivettä). Ikkuna kiinni ja lintu takaisin häkkiin lämpölampun alle ja sitten voi vaan antaa olla rauhassa ja toivoa parasta. Onneksi Sancy vastasi hyvin lämpöhoitoon ja silmät alkoi aueta vähän enemmän jo parin tunnin päästä. Annoin lisää kolaa vielä pari kertaa illan mittaan muutaman tunnin välein ja jätin lämpölampun päälle yöksi ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoin että aamullakin on vielä elävä lintu vastassa ja jaksaa itse jossain vaiheessa syödäkin.  
    

Ja selvisihän se yöstä : ) ,  nyt tässä alkaisi olla jo varovaisen toiveikas, tipu piristyy koko ajan ja on alkanut taas väistellä kättä vaikkei vieläkään kovin kauas lampun alta poistu. Ruokakupilla on ainakin käyty levittelemässä siemeniä ja kun tavaraa tulee peräpäästä ulos niin kaipa sitä sisäänkin menee...

Pitää nyt vaan hiljalleen aloittaa uudestaan sekä yhteiselo Huun kanssa että normaaliin tai vähän viileään lämpöön totuttelu jahka on taas kunnolla toipunut (olettaen että ei nyt tulekaan vielä jotain yllättävää takapakkia).

Tutustumiskäynti

Aika: Perjantai
Paikka: Klaukkalan ratsastuskeskus
Ratsu: Pommie
Opettaja: ...
Aihe: Koulua

Ensivierailu naapuriin kun siinä viimeinkin on taas elämää, hassua käydä vanhassa tutussa mutta kuitenkin samalla ihan uudessa tallissa (ja vähän arvelutti oliko nyt varmasti ihan viisasta varata tunti pe 13. päivä...). Ratsuna tumma tamma joka karsinassa äärimmäisen kiltti ja rauhallinen. Selässä kuitenkin hyvin reipas ja meinasi etenkin laukassa kuumua ihan kunnolla. Lähinnä vain tutusteltiin ratsuihin eri askellajeissa ja tehtiin vähän siirtymisiä ja ympyröitä ja lopussa pikkuisen pohkeenväistöäkin.
Vaatisi vaan vähän enemmän totuttautumista pitkästä aikaa isomman hevosen liikkeisiin ja reippaamassa tempossa sitten alkaa hölskyä ja jännittää kroppaa, mikä saa sitten kuumuvan ratsun entistä kuumemmaksi. Mut hengissä selvittiin ja ihan kiva kokemus kuitenkin kaikkiaan. 

Hirveän hyvää tekisi itselle välillä noilla herkemmilläkin hevosilla hölkytellä, mutta sen verran suolainen hinta noilla irtotunneilla että tuskin ainakaan niitä tulee kovin tiuhaan otettua... Enkä sitten tiedä olisiko varaa/jaksamista sekä tuolla että vuonoilemassa ihan vakitunnilla käydä..

Vastuksia

Rellu oli maanantaina huollossa, tänään töistä tullessa jonkun matkaa ennen kotia rupesin kuuntelemaan jotta jostain kuuluu vähän epänormaalia ääntä, etenkin kaasuttaessa. Ei nyt kuitenkaan niin paljoa että ihan isosti olisin huolestunut. Pysähdyin vielä apteekin kohdalla ja siitä lähtiessä meteli vaan alkoi hiljalleen kasvaa kunnes viimeiset viissataa metriä rupesi jo hirvittämään pääseekö perille asti ollenkaan kun ei uskaltanut kaasua painaa juuri ollenkaan. Hiljalleen hivuttamalla kuitenkin pihaan pääsin, parkkeerasin auton ja riensin itkemään Talonmiehelle jotta Rellulla on ny joku pipi. Jep, eihän se enää sitten käynnistynyt ollenkaan. Onkohan ne sössineet huollossa vai laukesiko joku osa nyt vaan sattumalta juuri nyt samaan aikaan? No, rahaa palaa joka tapauksessa että tuon  edes saa johonkin hinattua tutkittavaksi ja lääkittäväksi. (Vaan kiltti auto kun kuitenkin urheasti pihaan asti toi ennen uupumista eikä esim keskelle motaria jämähtänyt...)

Eikä juurikaan mielialaa nostattanut todeta heti perään että yksi harrikkakoiraistakin oli yllättäen vainaana ulkohäkin pohjalla : (. Laihtunut se oli yhtäkkiä (ihan normaalilta tuntuui vielä viime viikon lopulla kiinni haaviessa) eli joku vika päässyt huomaamatta hiipimään. Ei sitä jotenkin ikinä totu siihen että nuo pikkutirpat on usein niin nopeasti vaihtuvia lemmikkejä vaikka sitkeimmät hyvinkin pitkään elelee.

Blondi tuli taloon

Uusi yritys "Huulle morsio" -projektissa. Visiteerattiin Virkkalassa ja siellä sentään timanttikyyhkyistä oli valinnanvaraakin (että jos joku on omaa hömelöhuuhutinta tai useampaakin vailla niin sinne jäi vielä sekä poikia että tyttöjä, kauppias valitteli jotta jossain vaiheessa tuli timanteista paljon kyselyitä ja nyt kun niitä olisi tarjolla niin ei menekään...). 
Mukaan valikoitui vaihteeksi tämmöinen suloinen vaalean helmenharmaa neitokainen. Vähän rähjäiset sulat silläkin, oli kaupassa aika pienessä häkissä aika monta lintua. Jos nyt tekisi tällä kertaa kotiuttamisen pidemmän kaavan mukaan kun ei ole varmuutta edellisen yrityksen onnettoman lopputuloksen syistä. Semminkin kun tulokas oli jo tuosta kotimatkasta sen verran shokissa että nökötti varmaan kymmenen minuuttia ihan hievahtamatta häkin pohjalla siinä mihin sen kuljetuslaatikosta varovasti varistin...

Pitänee päivän-parin ensirauhoittumisen jälkeen kaivaa Huukin hetkeksi sisälle pikkuhäkkkiin niin saavat ensin varovasti seinän läpi tutustella ennen kuin molemmat lykkää pihahäkkiin, ettei tule sitten niin suuria ihmetyksiä puolin tai toisin. Vaikka ei edelliskerrallakaan kyllä missään vaiheessa mitään nahinaa näkynyt, niin voihan uudessa kaverissa ihka uuden ympäristön lisäksi olla kertarysäyksellä vähän turhan reilusti sulattelemista.

Vois tilata tuolta sinisiä harrikoitakin jos niitä viimein saisi lisää parveen, kun ei niitä noissa lähikaupoissa oikein tunnu liikkuvan (ylipäätään koko ajan kauppojen lintuvalikoima näyttää vaan hiipuvan ja tuntuu että nykyään pienistä tarjolla ei ole juuri kuin undulaatteja ja seeprapeippoja ja jokunen nuhjuinen kanarialintu, kait se on se yleinen lama joka sitäkin alaa hyydyttää). Kauppias mokoma vielä sanoi jotta voisi onnistua tulirintatimalien hankintakin kun menin mainitsemaan että moisista olen jo parikymmentä vuotta haaveillut... Hinta vaan todennäköisesti olisi joko hyvin kallis tai aivan törkeän kallis että pitää ny miettiä...

Puolipukeissa

Johan taas lämpeni sen verran että harrikatkin pääsi uudestaan viettämään pihaelämää. Pikkumieskin on aloittanut puvunvaihdon ja aikuisväriä pilkahtelee sieltä täältä. Teoriassa tuosta olisi mahdollista tulla vähän normaalia vaaleampi diluutiovärinen kun äiti on keltainen, mutta pitää odotella selkään ja päähän vielä enemmän uutta kasvua ennen kuin sen näkee.

Seepralla tukka sekaisin kylvyn jäljiltä

Kiekkola 2.0

Jokohan tuota nyt uskaltaisi mainostaa kun pari viikkoa on mennyt ihan ongelmitta...

Kiekkola on nyt sitten uudelleenkansoitettu isommalla ja toivottavasti kestävämmällä porukalla. Pulunverikaartiin hain ensin täydennystä ja hetken mietinnän jälkeen juuri sopivasti myynnissä olleet siniset komeankokoiset kierrätyskiekot vielä parven jatkeeksi. Tulevat toimeen keskenään ja se murjottava pulunverikin on nyt viimein rohkaistunut syömään. Kaikki toistaiseksi hyvin, on ne vaan NIIN hienoja...  (seuraavaa katastrofia odotellessa...)

Kobolttipari, nämä edellisellä omistajalla jo kutivatkin

Sinisiä timantteja on kolme, ei nyt kovin pahan näköisiä nämäkään vaikka tuumailin että ihan yksivärinen sininen on vähän tylsä...

  Pitkään normaalilämpöisessä altaassa asuneet sateenkaarikalat alkoi selvästi voida huonosti kiekkolämmöissä ja ovat melkein kaikki kehittäneet ikävännäköisiä vertymiä iholleen. Siirsin ne lääkeliemessä uiton jälkeen viileämpään kulmapurkkiin (ja kardinaalitetrat kulmapurkista kiekkolaan), katsotaan nyt tovi alkaako ne parantua vai onko aika lähteä paremmille uintivesille...

EOS on palannut

Viimeinkin saapui kamera lääkäristä korjattuna ja puunattuna ja vakuutusyhtiökin maksoi nikottelematta. Pääsee taas kuvaamaan muutakin kuin kärpäsenlikatahroja kauempana olevista kohteista...