Kultaa ja timantteja

 Ihan kuin olis marraskuu alkanut. Joko saa mennä talviunille?

Lammikkoeläjät sai pitkään lämpimänä jatkuneen syksyn ansiosta kerrankin ihan ajoissa talteen talvikotiin varastoon. Kultakalat haaviutui varsin kivuttomasti, mutta vilkkaita ja nanosekunnissa piiloon puikahtavia mutuja joutui metsästämään useamman illan (vastahankaiset otukset löytää ja saa kiinni parhaiten pimeän aikaan tehokkaan taskulampun avulla). Mutuja on nyt löytynyt kahdeksan kappaletta, enempää ei ole enää edes vilahdellut. Ainakin yksi ehkä hävisi muonavahvuudesta jo kesän aikana, todennäköisesti se toinenkin loppukesästä. Nuo on tosiaan niin vilkasliikkeisiä ja ujojakin että niiden laskeminen lammikossa on vähintäänkin haasteellista, samoin kuvaaminen.  (Saisko ne jotenkin opetettua tulemaan kauniisti riviin ja pysymään paikoillaan?)

Sisällä timanttitetrat aiheuttaa hieman päänvaivaa. Parveen on taas pulpahtanut pari minitimanttia sekaan. Jos noita tällä tahdilla ilmaantuu koko ajan uusia niin vuoden päästä altaassa on kohta sata timanttia. Ainakaan pienemmistä ei edes kovin hyvin erota mitkä on koiraita ja mitkä naaraita, että voisi erotella toiset vaikka ompeluseuralaan. Noh, pitää seurailla miten väestönkasvu etenee...

Pikkuallas on viimein asettunut, levä lähes hävinnyt ja kasvit alkaneet kasvaa, etenkin ompeluseurasta trimmattu karttulehtipusikko. Tämähän alkaa näyttää ihan kivalta! Vähän tekisi mieli jossain vaiheessa muuttaa se platylaksi, mutta ei nyt ehkä ihan lähiaikoina vielä...

Ompeluseura esittää: Hehän ovat kuin kaksi marjaa, puikkokala ja hiekkalohikäärme!

Halloweeniajan kunniaksi vielä loppukevennyslepakko:

The Hiiri

Yksi päivä Riitu istui vesikupin vieressä ja alkoi maukua "palvelua kaivataan" äänellä vaativan tuijotuksen kera. Toki piti pompata katsomaan onko kenties vesi päässyt loppumaan kupista. Vaan ei, huolenaiheena olikin kuppiin uimaan päätynyt The Hiiri. No mammapa pelasti hiiren hukkumiselta, kuivasi ja palautti omistajalleen. 

The Hiiri on jo melkoisen nuhjuinen ja melkein loppuunleikitty, mustavalkoinen leluhiiri. Riitun lempilelu joka sillä oli jo edellisessä kodissaan (ks "Riitun reissupäiväkirja"). Välillä sillä leikitään, välillä vaan kanniskellaan ympäriinsä (joskus veretseisauttavan surkean mourunnan säestyksellä, joka saa palvelusväen säikkymään jotta nyt on joku isokin hätä). Usein hiiri päätyy Riitun viereen nukkumaan unileluksikin. 

Muutama uudempi melkein samanlainen on hommattu, ja ne kelpaa joskus korvikkeeksi jos aito on päätynyt johonkin sohvan alle piiloon. Mutta ei ne yhtä hyviä ole. Ei ollenkaan.

Ruumiinvalvojaisia

Aamu ei alkanut oikein hyvin. Pieni auringonkeltainen ilopilleri, minikanarialintu Hippu, löytyi yllättäen ja varoittamatta kuolleena häkin pohjalta. Ei tuo vielä edes erityisen vanha ollut kanarialinnuksi, mikä lie pienen vei.

RIP Hippu 2018-2024

Vähän samat tunnelmat jatkui kun käytiin päivällä Plantagenin konkurssimyynnissä. Noissa on aina vähän ristiriitainen tunnelma, toki kiva jos tekee löytöjä enemmän tai vähemmän alennettuun hintaan, mutta samalla väkisinkin tuntee olonsa ruumista ryöstäväksi korppikotkaksi. Väkeä oli runsaasti ja kassajono kiemurteli pitkällä ulkopihan puolella ja kaikki korit ja kärryt lopussa, joten ei siellä jaksanut kovin ihmeitä kierrellä. Kaunis Vanda kuitenkin tarttui mukaan, toivottavasti ei ottanut nokkiinsa viileydestä ulkoilmajonottamisen aikana ja kuihdu samantien pois. Pitää koittaa käydä uudelleen joskus myöhemmin kun ruuhka ei ole enää ihan niin hurja, josko jotain käyttökelpoista olisi vielä jäljellä.

Vastaava työnjohtaja

 - Meillä on tässä tämmönen rakennusprojekti. 

- Onko varmasti oikea pala?

- Näyttäis olevan seinät suorassa...

- Onko pakko paukuttaa niin kovaa?

- Oiskohan tästäkään tullut valmista jos en olis ollut valvomassa?

- Käyttöönottotarkastuskin pitää tehdä.

- Joo. menettelee tää...

Neulepläjäys II

Minulla ehkä on jonkunasteinen ongelma...

Huomasin netissä lankajoulukalenterin, aika ihana MUTTA:

- On lankoja jo ennestäänkin varastot turvoksissa
- Sekalaisia minivyyhtejä ne langat, pitäisi yhdistellä muihin että niistä mitään saa tehtyä. Ja sitten pitäisi ostaa taas lisää lankaa jos vanhoista ei löydy sopivasti sointuvia kavereita.
- Todennäköisesti jotain jämävyyhtejä kummallisissa väreissä jotka ei muuten kelpaa kenellekään, tai vähintään mukana on puolet värejä joista itse en pidä yhtään
- Onpa kovin kalliskin.

Tottakai siis laitoin tilaukseen... 😜

Noh, on niitä vanhojakin (ja uusia, kröh...) lankoja sentään tehtailtu taas kevään ja kesän mittaan neuleiksi astikin, pitäis vaan sitten keksiä mihin ne kaikki saa upotettua...Jos ei mihinkään muuten kelpaa niin kait Punainen risti ainakin sukkia ottaa vastaan...

Kesäprojektina oli "Hedwig"-huivi onteloneuleena. Tästä piti tulla iso ja pörröisen pehmoinen hartiahuivi johon voisi kääriytyä koleina talvi-iltoina, mutta lanka oli vähän ohuempaa kuin ohjeessa, plus onteloneule jonkun verran levittää neuletta, ja lisäksi ohje oli alunperinkin aika lyhyt ja hyvin leveä. Niinpä vaikka jo typistin ohjeesta molemmista siivistä varmaan parikymmentä silmukkaa, oli lopputulos enemmänkin ylipitkä kaulahuivi. Kostutuksen ja pingotuksen jälkeen jo vähän parempi, mutta silti edelleen mietin pitäisikö tuohon alareunaan vielä lisätä joku pidennysreunus, tai vaihtoehtoisesti pistää tuo kierrätykseen ja tehdä kokonaan uusi tuunaamalla ohje samalla idealla mutta paremman mallisena tuolle langalle ja tekniikalle.

Huivi vaalealta "oikealta" puolelta (silmät pitäisi vielä silmukoida keltaisiksi)

Sama huivi kääntöpuolelta.

"Solaris"-sukat

"Krookusten aikaan"

"Perenna"- KAL sukat

Siksak-kuviodut jämälankasukat

Perusraitasukat myös jämälangoista

"Nocturnal" pohjana kimalteleva glitterlanka ja kuvioissa taas sekalaisia keriä vuoren uumenista.

Taas jämäkerien hävitystä, "Kruununperijä"

Lettlopin jäännöskeriä tumppuihin upotettuna

"CatCatit"

Höyhenhäiriöitä

Töyhtötiput ei oikein ole olleet viime aikoina edustuskunnossa. Nuohan hyvin helposti varistaa höyheniään niin että aina vaikkapa kynneleikkuun jäljiltä kouraan jää usein tukko höyheniä. Yleensä irronneet höyhenet kyllä kasvaa samantien takaisin niin että ovat vaan hetkellinen kosmeettinen haitta.

Rosa kuitenkin, ehkä Zorron yli-innokkaita lähentely-yrityksiä väistellessään, tiputti päästään melkein kaikki höyhenet keskikesällä, ja vartalon höyhenyskin on ollut pitkään vähän rähjäinen, eikä uutta kasvustoa ole alkanut millään ilmaantua. Mietin jo jotta ahdisteleeko Zorro kesähuumassaan Rosaa niin paljon että rouva jo stressantuu kaljuksi, tai jos Zorro jopa repii siltä höyheniä (en kyllä moista toimintaa nähnyt ole) ja pitäisikö jompikumpi laittaa toviksi eri häkkiin rauhoittumaan. Zorrokin rispaannutti pyrstönsä häkin seinille pyrähdellessä (ei sitten orret kelvanneet laskeutumisalustaksi) niin että melkein kaikki sulat oli poikki ja kaiken lisäksi sitten sekin vielä kaljuuntui päälaestaan yhtäkkiä (ilmeisesti jonkun yörymellyksen jäljiltä) niin että hetken jo maalailin kauhukuvia jos jostakin höyhenmädästä, kapista ja silsaepidemiasta.

Vaan onneksi Zorro alkoi heti kasvattaa uutta höyhentä ihan normaaliin tahtiin ja muutenkin syyssulkasatoilee, ja näyttäisi tuo Rosakin viimein pukkaavan tuppipiikkejä. Että ehkä tästäkin taas vaan hetken huolestumisella selvitään...

Ja onhan tuolla sentään ihan siistejäkin kavereita...

Jo nyt myrkyn lykkäsi

Myrkkyliljat kukkii, harvemmin niitä on syksyllä saanut parinkymmenen asteen lämmöissä ihailla...

Ja kerrankin Zilgat on poimintakypsiä ennen kuin ampiaiset, rastaat sun muut talveen valmistautuvat elävät on ehtineet ne kaluta parempiin suihin tai halla vienyt.Tomaattienkin osalta olen ensimmäistä kertaa ollut omavarainen jo ehkä kuukauden verran. Edellisistä vuosista viimeinkin oppineena en yrittänytkään tunkea niitä tammen pahasti varjostamaan kasvihuoneviritykseen ja näillä säillä avomaalla saa jopa ihan satoakin. Että ei se ilmastonmuutos ihan pelkästään huono asia ole... 😝

Uskolliset syysasterit on parhaimmillaan.

Kesäkukkavalinnat oli tällä kertaa osittain vähän epäonnistuneita, narsissitupakat on lehtiruusukkeistaan niin massiivisen kokoisia että tukahduttavat ruukuissa kaiken muun alleen ja jättiolkikukat on kyllä jättimäisen korkeita, mutta kukat vähän vaatimattomia varteen nähden (niin kuin noissa tupakoissakin). Kaidelaatikoiden kermanvaalea samettikukkalajike oli kasvutavaltaan vetelä ja harsu reuhake, ja niiden seurana olleet miljoonakellon pistokkaatkin juroi niin pitkään keväällä, että ei ne oikein koko kesänä kunnolla kasvuun päässeet.

Vaan on noiden hutien lisäksi joitain hittejäkin, nuo begoniat on aika hienot.

Samoin hienostunut kyynelverenpisara, pitää testailla saisko tuon talvetettua.

Ja takuuvarmat pelargonit ja pikkupetunia ovat edelleen iskussa.

Kasvimaapenkissä tiikerikaunosilmät on kukkineet koko kesän. Olen aina silloin tällöin nyppinyt niistä kourallisen kukkia talteen kuivumaan, koristeellisuuden lisäksi kun tuo on myös värjäyskasvi. Voi jossain vaiheessa sitäkin testailla jonkun lankavyyhdin kanssa.

Jättikuukusen paluu

 - Minkähän takia mamma sanoi, että meidän kannattaisi katsoa joku "alien"-leffa ennen kuin mennään nuuhkimaan tätä lähempää?