Laukkatreenejä ja hyppelyä

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Sigurd
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Sigurdia tällä kertaa, hetki taaskin meni muistellen miten tämä poni toimikaan. Välillä ravi meinasi mennä vähän hätäisen puolelle etenkin laukan jälkeen (osansa varmaan sillä että tuolla on vähän isompi askel ja itse alkaa reippaamassa ravissa jäykistyä ja häiriköidä siellä selässä liikaa) , mutta noin muuten ihan kohtuullisen rentona ja laukkaharjoituksiin tuo on vallan mainio otus. Mentiin siis alkuunverryttelytreeniä vähän kaikissa askeleissa volttien kera, sitten ympyrällä ravi-laukkasiirtymiä ja lopuksi vielä pitkää sivua eestaas täyskaartojen kautta vastalaukkaa.

---

Aika: Perjantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: hyppyjä

 
Samaa aihetta jatkettiin kuin edelliskerrallakin, eli rataa ja vähän niitä erikoisesteitä seassa. Udna vähän ailahteli lievästä yli-innokkuudesta hiukan laiskaan etenemiseen, missä sitten ratsastaja ei ihan aina pysynyt perässä vauhdin hallinnan suhteen. Ja yksi vähän tiukempi mutkalähestyminen esteeltä toiselle ei aina mennyt ihan putkeen, mutta muuten noin kokonaisuutena ihan kivojakin pätkiä...

Läskisoppaa talirinkulaan

Possutilalla muistin jopa kysäistä oisko tinteille ylimääräisiä läskinpaloja saatavilla. Muovikassillisen lykkäsi matkaan, enemmänkin ois saanut mutta tuumasin jotta josko ne nyt ensitesteihin riittäisi..

Olisihan ne sellaisenaankin voinut laitella palasina pihalle, mutta tuumasin vähän testata miten hyvin rasvan saa irralleen jotta siihen voisi sotkea muutakin sekaan ja valaa helpommin tarjoiltavaksi pötkyläksi. Siispä puolet ihrasta palasiksi ja haudutuspataan muhimaan muutamaksi tunniksi... 



Yllättävänkin hyvin rasvat suli, jäljelle jäi vaan muutama kuivettunut rusu (sianrasvassa uppopaistettua kamaraa, kas siinä vasta varsinainen terveyshittituote!)

Laardin sekaan desi-pari ruokaöljyä ja reilusti pähkinää ja kuorittua auringonkukkaa hienoksi raastemyllyllä jauhettuna ja vähän jotain jauhoja ja tipujen jämälisukkeita. Sitten kun sotku oli jähmettynyt sen verran että ainesosat ei enää pyrkineet separoitumaan omiin kerroksiin, kauhoin puuromaisen seoksen sisälle tiukasti elmukelmuun käärittyyn talipallotelineeseen.

 
Pari päivää pihalla jähmettymässä, ja tuli siitä lopulta ihan toimivan näköinen. Tosin tuo possurasva ei näemmä kovetukaan ihan niin tehokkaasti kuin kaupan munkkirasvat ja jäi aika pehmeäksi. Viisainta vissiin laittaa tarjolle vasta kun pysyy varmemmin pakkasen puolella, voipi valua maahan koko roska jos onkin vähän enemmän plussa-asteita... 

Toisaalta sehän tuossa öljyseoksessa ideana onkin että pysyy kovemmallakin pakkasella sen verran pehmeänä että pikkutintti saa siitä einestä ja energiaa vähän pienemmällä työllä.  

Vaan onhan se ny hianooo että tintitkin on luomuruokinnalla... : D

Harlekiiniaihioita

Tämmöstä meillä tänään. : ) 

Nuoripari harlekiini päätti viimein ryhtyä tositoimiin ja ovat nyt pari päivää jo hautoneetkin ihan tunnollisesti. 

Nyt sitten jännätään ovatko nuo edes hedelmöityneet ja jos ovatkin niin kuoriutuuko niistä mitään ja jos kuoriutuu niin hoitaako tuoreet vanhemmat pieniä niin että lapset saa pöntöstä ulos...

Jos tuosta nyt mitään tulee, niin parin viikon päästä voisi alkaa piippausta kuulua ja joulun tienoilla alkaa ensimmäiset lentoharjoitukset.

Väistättelyä ja vesimattoa

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Pitkästä, pitkästä aikaa Lasse ratsuna. Vähän hirvitti jotta osaako tuolla enää mennäkään, mutta muutamaa tahmakohtaa lukuunottamatta ihan tyydyttävästi se sujui. Alun raviverkassa (pituushalkaisijalta vuorotellen eri suuntiin ja volttailua pitkillä sivuilla) vaan meinasi tulla pieni kuolema, kun tuo kuitenkin jähmeämpi liikkeissään on kuin Udna, niin jäin turhan tiiviisti patistelemaan ja sitten meinasi loppua happi (hengittääkin ois tietysti hyvä muistaa...). Pohkeenväistoharjoitus meni ihan kohtuullisesti, joskin tuo väistää sen verran herkästi että meinas välillä mennä turhankin jyrkästi ja tumpeloratsastajalla vaikeuksia pitää poni suorassa. Sitten oli taas vähän ihmettelyä kun väistöstä olisi pitänyt uralle päästyä nostaa laukka ja hetki meni haeskellessa jotta mitenkäs tämä herra taas toimikaan, mutta kyllä siitäkin sitten suoriuduttiin pienen haparoinnin jälkeen.

---

Aika: Perjantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: hyppäri
 
Kävi kutsu perjantaihyppärille, mentiin tällä kertaa maneesissa (eka kerta muuten minulla tälle syksylle) "erikoisesteitä", eli tarjolla parin ihan tavallisen pystyn lisäksi lankku, muurintapainen ja vesimatto. Hiukkasen arvelutti mitä ponit tuumaa kun noita harvemmin näkyy, vaan ei Udnaa kiinnostanut enää sen jäkeen kun kävi niitä alussa vähän nuuhkuttelemassa. (Joskin siinä kohdin piti tehdä pieni tasajalkahyppy kun joku rymysteli epäilyttävästi maneesin portilla) Etenkin vesimatto oli Udnan mielestä ihan booooring, kun sen päällä oli vaan yksi puomi noin kymmenen sentin korkeudella, eihän siitä edes tarvinnut hypätä, sen kun laukkasi yli... Noin muuten meni ihan kohtuukivasti hyppelöt tällä kertaa ja oltiin suunnilleen samassa tahdissa ponin kanssa useimmissa hypyissä...

 

Marraskuuviikko

Juu, pieniähän nämä on Pariisin terrori-iskujen tai ylipäätään minkään vakavamman vastuksen rinnalla, vaan jotenkin on tälle viikolle onnistunut kasautumaan oikein läjä henkilökohtaisia pikkuharmituksia.

Sunnuntai. Muuan työhomma ei mennyt ihan putkeen, sitä sitten setvittiin tuloksetta sunnuntaina, useampi tunti meni joko aktiiviseen osallistumiseen tai vaan koneen liepeillä vahdatessa josko jotain ratkaisua jostain suunnalta ilmaantuisi. No eipä sitten käyty lemmikkimessuilla.

Alkuviikko. Ei sinänsä mitään varsinaisia tapahtumia, mutta marraskuu tuntui vyöryvän yli kuin tukkirekka. Harmaata, koleaa ja pimeää ja aivan armoton 24/7 väsymys höystettynä jollain ihmeellisellä koko kropan jumituskolotuksella (oiskohan joku flunssapöpö yrittänyt kolkutella, tai sit vaan parin vähän huonosti nukutun yön jälkiseuraamuksia).

Keskiviikko. Harvemmin julkisilla tulee kuljettua, lähinnä satunnaisilla asiakaskäynneillä jotka suuntautuu ruuhkakeskustaan mun ajotaitojeni mukavuusalueen ulkopuolelle.  Tulipa siis tarkastajatädiltä 80€ pikavoitto kun en ollut tavannut nettiä niin huolella että olisin tiedostanut ettei HSLlän kännykkälippu kelpaakaan bussissa. Sen verran ryydytti että takaisin toimistolle menin suosiolla taksilla. Näin sitä kansaa kannustetaan joukkoliikennettä käyttämään kele.

Torstai. Vähän huolimattoman lisäkeisaritetrahankinnan jälkeen nurkkapurkissa on riehunut pilkkutauti, jonka johdosta vettä on tullut vaihdettua tavallista tiuhempaan. Ja likavesisangost päätti kahva hajota sitten keskellä keittiötä. Luutulla ei montaa desiä parketilta saanut kaavittua, ämpärillinen vettä imeytyy yllättävän tarkkaan pariin puuvillamattoon. Jotka ei sitten näin kosteilla syyskeleillä kuivu suunnilleen ikinä ja kylppäriin kärrätyt märät matot levittävät aika muikeaa aromia koko huusholliin aika monta päivää.

Jollakulla universumin tapahtumasuunnitteluosastolla on sen verran hyvä huumorintaju, ettei perjantai 13 tuottanut mitään ongelmia. Sähköpostitse tilattu luomupossunpuolikas löytyi tilalta niin kuin pitääkin nätisti pilkottuna ja pakattuna ja kaverikin haki oman osuutensa samantien. Ny on ainakin kohtuuonnellisen possun kylkeä ja kinkkua parille hengelle ihan riittämiin muutamaksi kuukaudeksi. Ja parit sorkat ja luupussit koirallisille jaettavaksi.

Lauantai. Nurkkapurkin pilkkutauti onneksi alkaa olla taltutettu, kävin kuitenkin vielä hakemassa uuden purkin lääkettä että saa sen ohjeen mukaisen kahden viikon kuurin loppuun. Ja het illalla huomasin jotta olen onnistuneesti siirtänyt taudin myös isoon altaaseen, kun jonkun aivopierun seurauksena siirsin yhden piilotelleen neontetran kulmapurkista isoon purkkiin kavereidensa seuraan juuri ennen kuin pilkut ilmaantuivat. Ja kun se vasta ostettu lääkepurkki riittää suunnilleen kahteen annokseen isossa purkissa niin piti käydä seuraavana päivänä hakemassa lisää vähän riittoisampaa troppia. (Myyjätyttö jo huolestui jotta onko ny varmasti pilkkutauti kyseessä kun muisti että just vasta hain edellisen purkin, eikö se tehonnut....)

Istuntaa ja vastalaukkailua

Aika: Maanantai 9.11.
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua
 
Tällä kertaa keskityttiin aika pitkän aikaa istunnan treenaamiseen, kuten lonkkien aukomiseen, ja rennosti istumiseen kaikissa askellajeissa ja pyrittiin ohjailemaan poneja mahdollisimman paljon ilman käsiä, siis  lähinnä painon ja pohkeiden avulla. Udnallehan tuo "länkkärityyli" sopi vallan mainiosti ja sehän nyt kääntyy muutenkin ajatuksestakin. Ihan rentoa ja herkkää menoa toki saatiin aikaan, mutta ei kyllä mitenkään koottua. Lopussa vielä tehtiin pieni treeni yhdistämällä perinteiseen salmiakkiin vastalaukan nosto. Udnahan kyllä senkin tekisi suit sait vaan ratsastajalta meni muutama yritys vähän ohi kun ei oikein hahmottanut missä kohtaa tehtävää se laukka oikein olisi pitänyt nostaa.. 

---

Aika: Maanantai 2.11.
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua
 
Jotain vallan hienoa laukkaharjoitusta pituushalkaisijalla volttien kera tälläkin tunnilla tehtiin vaan kun ei sitä taas ajoissa tullut kirjattua niin dementia on taas vienyt tarkemmat yksityiskohdat...

Halloweeneilyä

Tuli ihan vastustamaton halu tehdä pieni halloweenteekutsuasetelma... Möröstä tuli kyllä turhan pieni kun ei tietenkään ollut tarpeeksi materiaalia (kukkasieni) siinä vaiheessa kun keksin että sen pitää liityä messiin...

Mut hattivatit sentään hekuvat pimeässä niin kuin pitääkin... :D

 

Ristikkoa

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: hyppelyä
 
Vaihteeksi vähän hypeltiin, tällä kertaa ihan vaan yhtä ristikkoa. Ihan riittävästi siinäkin oli haastetta kun se oli ympyrällä, ja paitsi että piti osua siihen suunnilleen oikeassa kulmassa ja keskelle, niin olisi pitänyt jatkaa oikeaa laukkaakin sen jälkeen. Noh, Udnan kanssahan haasteena on lähinnä olla kurvaamatta esteelle liian tiukasti puolta ympyrää oikoen, mut kyllä me taa ihan kohtuullisesti suoriuduttiin ainakin muutaman kerran...

Yhdet häät ja kolmet hautajaiset

Eilinen oli taas kerran niitä päiviä kun vakavissaan kyseenalaistaa harrastuksensa mielekkyyttä. Kun nyt kuitenkin tosissaan koittaa tarjota noille tirpoille isot tilat ja muutenkin asiallisen hoidon niin oisko se nyt ihan kauhean liikaa vaadittu että ne pysyisivät terveinä ja hengissäkin jonkun kohtuullisen ajan?

Viikon sisällä on siis tullut kolme vainajaa lintuparveen. Ensimmäinen oli lokkipeippo Ben, joka nyt onkin jo pidempään ollut aika raihnainen ja laiha, eikä kesällä sattunut silmäkulmahaava ainakaan edistänyt kuntoutumista vaikka se nätisti paranikin. Hetken aikaa jo näytti että se olisi ollut menossa hitusen parempaan suuntaan, vaan sitten kunto romahti ja sitkeästi taistellut sissi siirtyi paremmille hirssimaille. 

Ben ja melkein parantunut silmäkulma...

Seuraavat hautajaiset sitten oli aikalailla jälleen kerran oma vika. Kaapissa on joku suihkeputeli mm auringossa palaneelle iholle suositeltua öljyä jossa on teepuu yhtenä ainesosana. Teepuuhan on antibakteerista ja desinfioivaa ja ties mitä hienoa, ja olen tuota aiemminkin hiukan sipaissut tipuillekin nirhamiin ja kostuttamaan satunnaiskaljuiluun taipuvaisten harrikkayksilöiden paljasta ihoa.  

Laittelin tällä kertaa öljyä vähän enemmänkin rähjääntyneelle Ruskalle, joka on edelleenkin ihan virkku ja ongelmaton (siis sen kroonisen rohinan ja harsuuntuvan höyhenpeitteen lisäksi...), ja kahdelle harlekiininaaraalle (sininen ja valkorintainen) joille vähän reilumpi annos olikin yllättäen liikaa. Ne olivat illalla vähän vaisuja mikä nyt ei sinänsä ollut ihme käsittelyn jälkeen, vaan seuraavana päivänä ne olivatkin sitten jo ihan tokkurassa lämpöhäkin pohjalla ja saaneet jonkun myrkytysreaktion. Eipä siinä muuta voinut kuin koittaa pitää hunajavedellä reppanat nesteytettynä ja odotella josko ajan kanssa helpottaisi, vaan kuolo sitten korjasi lopulta molemmat. Eri tavoin on siis mennyt nyt yhteensä viisi lintua puolen vuoden sisällä. Onko todella huonon tuurin putki päällä vai mikä tässä mättää...?

Hyvää matkaa, ja anteeksi

Märkä rähjäke lämpöhäkissä

Noh, jottei menisi ihan synkistelyksi, niin se ainoa elossaoleva ja terve harrikkapari (kesän ruotsintuonnit) ovat kovasti toisilleen lirkutelleet kun herra sai sulkasatonsa valmiiksi, ja laitoin ne nyt sitten pikkuhäkkiin pöntön kanssa. Jos ny vaikka sais vähän uusia jäseniä parveen ennen kuin nuokin kuihtuu ja kuolee pois... (Yritin jo käydä lohtushoppaamassakin, vaan tarjolla näillä kulmilla on tällä hetkellä vain kaksi yhdessä myytävää naarasta, ja nekin sisarukset. Yhden voisi ottaakin vaan en välttämättä kahta lähisukuista naarasta haluaisi joten mietitääs ny vielä hetki...)  

Nuoria ja terveitä vielä...

Pönttö kiinnostaa ja pelottaa, siellä voi olla vaikka käärme...

Nuoripari joutuu tosin toistaiseksi tyytymään puolikkaaseen häkkiin kun toisella puolella on Huu hetken asumuserossa puolisostaan, jotta Sancy saa taas edes hetkeksi kasvatettua itselleen niskahöyhenet (terveitä NE sentään muuten on)... 

Keltaisella harrikkamammalla on edelleen se lipooma mahassaan, mutta ei se ainakaan mitenkään vauhdikkaasti kokoa kasva, eikä tunnu muoria vaivaavan isommin joten on edelleen vaan seurannassa. Tympäisee tuo kasvain, kun ilman sitä tuo lintu olisi todella hyvää pesitysainesta, ei ikinä minkäänlaisia höyhenvaivoja eikä liikakasvuja nokassa ja muutenkin virkku ja laadukas. Flirttailee häikäilemättömästi poikansa kanssa (saiskohan tuolle nuorelleherralle edes kunnollista morsianta tyrkytettyä kun se on niin äitinsä lumoissa). Poijalla myös on vähän höyhenvajausta naamassa, joskin sen pistän ainakin osittain viimeisen haukkatörmäilyn piikkiin... 

Ei kenelläkään sattuisi olemaan minipulun tarvista, nämä olis niiiiin kovasti pesimässä että rouvan niska on ihan kaljuuntunut rakkauden tiimellyksessä...

Ja paratiisipeipot ovat edelleenkin eläväisiä ja söpöjä, herralla vaan edelleen sulkasatoa kesken ja piikkejä pukkaa. Pitäis niillekin nimet kehitellä, tyttö on ihan selvä Tirlittan, mut pojan nimi on vielä hakusassa. Ja sitä edelleen siipisulatonta Hallaa (joka ehkä vähän näyttäis yrittävän edistyä nyt...) lukuunottamatta seepratkin on toimeliaita ja terveitä. 

Nimetön herra paratiisi

Roihu laulelee aarioitaan sellaisella intensiteetillä, että oksat pois. Niin kovasti toivoisin että Ruskan saisi sen verran kuntoutettua että vielä yhden pesueen poikasia noilla saisi tehtyä, mutta jos tuo keuhkorohina ei tosiaankaan millään konstilla parane tai edes vähene, niin eipä sitä niin rasittavaan touhuun enää viitsi laittaa...

Taivuttelua ja vastalaukkaa

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua
 
Udnalla joku hömelöpäivä, harjatessa ja satulavyötä kiristäessä ei yrittänytkään luimia tai nyrpistellä nenää, mutta kutka sillä oli, tunki päätä syliin jotta "vielä siitä korvan takaa piikkisualla vähän lisää kiitos". Kihnutti  päätä ruokakuppiin ja vielä kesken harjauksen yhtäkkiä raaputti kaviollaankin leukaansa.
Tunnilla poni ihan reipas ja enimmäkseen kohtuullisen kuulollakin. Alkutreeninä oli viisikaarista kiemuraa missä koitettiin saada ponit taipumaan ja avuille, sitten jumppaa jossa käynnissä avotaivutusta ja siitä suoraan raviin yrittäen pitää taivutus (nojooo, paino sanalla "yrittäen" kun tietää mun väistätystaitoni....). Sitten sama niin että taivutuksen jälkeen suoristettiin ja nostettiin laukka ja siinä pitkälle sivulle voltti ja ennen lyhyttä sivua taas käyntiin. Siinä onnistuin taas taivutuksessa vaan saamaan ponin niin solmuun ja turhautuneeksi, että ei meinannut edes laukka nousta. Ja sitten kun nousi niin lähti aika vauhdilla, mutta asettui kuitenkin pian niin että saatiin ne voltit kuitenkin ihan kunnialla tehtyä. Lopuksi vielä pieni vastalaukkatreeni niin että pitkälle sivulle taitettiin normaalia aiemmin, siinä heti voltti ulos ja laukannosto, jota jatkettiin vastalaukkana loppu pitkä sivu. Siinä me sentään onnistuttiin kohtuukivasti...